EKP:n elvytys jatkuu, korkosijoittajan tilanne tukala

Euroopan Keskuspankki (EKP) jatkoi odotetusti arvopapereiden osto-ohjelmaansa ainakin ensi vuoden syyskuuhun. Kuukausittaisten ostojen määrä puolitettiin 60 miljardista eurosta 30 miljardiin. EKP jätti vielä mahdollisuuden osto-ohjelman jatkamiseen pidempäänkin tarpeen niin vaatiessa. Osto-ohjelman pidentämisellä EKP haluaa viestittää, että ohjauskorko pysyy nollassa vielä pitkälle 2019 puolelle.

EKP:n päätös oli pitkälti odotettu. Toisaalta EKP:n viesti siitä, että ohjauskorko pysyy alhaalla vielä pitkälle 2019 puolelle sai pitkät korot lievään laskuun, osakekurssit nousuun ja euron heikkenemään dollaria vastaan.

Löysän rahapolitiikan jatkumisen taustalla on alhaiset inflaatiolukemat, vaikka euroalueen talous on löytänyt positiivisen kehityksen kierteen ja on siten kehittymässä parempaan suuntaan. Alueelliset erot ovat edelleen suuria, mikä tekee EKP:n tilanteesta haasteellisen. Saksassa menee hyvin ja rahapolitiikkaa pitäisi Saksan näkökulmasta jo kiristää, kun taas Etelä-Euroopan maissa huonommin, mikä puoltaa elvyttävän rahapolitiikan jatkumista.

Arvopapereiden osto-ohjelmien seurauksena keskuspankkien taseet ovat paisuneet kuin pullataikinat. Euroopan Keskuspankin (EKP) tase on kasvanut jo noin 4400 miljardiin euroon. Puolentoista vuoden aikana EKP on ostanut paljon enemmän valtionlainoja kuin valtiot ovat niitä laskeneet liikkeelle. Tämän seurauksena EKP:n hallussa on noin neljännes euroalueen valtionlainoista. Useiden maiden osalta EKP:n asettama 33 %:n raja sen omistusosuudelle jäsenmaiden valtionlainoissa on tulossa vastaan, mikä puoltaa myös osto-ohjelman pienentämistä.

 

Korkosijoittajalle korkomarkkinoiden tilanne on pidemmän päälle haastava

Koska taso koroissa on edelleen hyvin matala ja tuotot siten olemattomat, on perinteisissä korkosijoituksissa tarjolla enemmän riskiä kuin tuottoa. Kun EKP vähentää ostoja ja lopulta lopettaa ne, häviää markkinoilta yksi merkittävä valtionlainojen ostaja. Tämä luo koroille nousupainetta.

Käsillä oleva rahapolitiikan suunnanmuutos on jo näkynyt viimeisen vuoden noususuunnassa olleissa valtionlainojen pitkissä koroissa. Korkojen nousu on näkynyt perinteisesti turvallisina pidettyjen valtionlainojen arvonlaskuna. Riskiä korkojen noususta on siis jo jonkin verran realisoitunut valtionlainasijoituksissa.

Koko euroalueella 10-vuoden valtionlainakorko on yli yhden prosenttiyksikön alempi kuin keskimäärin finanssikriisin jälkeen ja taso on vain noin 1,2 %. Myös yrityslainamarkkinoilla korkealuokkaisten yrityslainojen korkoero valtionlainoihin on supistunut tuntuvasti ja on nyt noin 0,4 prosenttiyksikköä alemmalla tasolla kuin keskimäärin finanssikriisin jälkeen. Matalan luottoluokituksen euroalueen yrityslainoissa korkoerot ovat jopa lähemmäs 2 prosenttiyksikköä normaalia matalammat.

 

Sijoittajan on syytä pohtia, mistä saisi korkotuottoa sopivalla riskitasolla

Esimerkiksi 10-vuoden valtionlainoissa juokseva korkotuotto ei riitä edes vuoden tähtäimellä kompensoimaan sitä arvonlaskua, joka seuraa noin 0,2 prosenttiyksikön koronnoususta.

Kun perinteisesti matalan riskin korkomarkkinoille sijoittaminen ei houkuta nykyisillä korkotasoilla, sijoittajat hakevat edelleen vaihtoehtoja aiempaa korkeammalla riskitasolla. Alkuvuonna etenkin kehittyvien markkinoiden valtionlainat sekä alemman luottoluokituksen globaalit yrityslainat ovat tarjonneet erinomaisia, jopa liki 10 %:n, tuottoja.

Jossain vaiheessa kuitenkin myös yrityslainojen sekä kehittyvien markkinoiden luottoriskilisiin kohdistuu nousupainetta nykyisiltä matalilta tasoilta. Luottoriskilisien nousu puolestaan laskisi lainojen arvostuksia. Uskomme kuitenkin, että yrityslaina- ja kehittyvien markkinoiden valtionlainamarkkinoilta on edelleen saatavissa 1-2 prosenttiyksikön parempia tuottoja kuin vastaavilta euroalueen valtionlainamarkkinoilta seuraavan vuoden aikana.

Korkomarkkinoiden sisällä löytyy myös edelleen sijoituskohteita, jotka tarjoavat kohtuullisella juoksuaika- ja luottoriskillä selvästi parempaa tuottopotentiaalia kuin euroalueen valtionlainat tai yrityslainat. Esimerkkinä tästä ovat reunamaiden valtionlainat sekä syndikoidut pankkilainat.

 

Raha virtaa sekä vaihtoehtoisiin sijoituskohteisiin että osakemarkkinoille

Vaikka korkotasossa suunta on pikkuhiljaa ylöspäin kohti houkuttelevampia tuottotasoja, paluuta ennen finanssikriisiä ja keskuspankkien massiivista elvytystä vallinneeseen korkotasoon on näillä näkymin turha haikailla. Eurooppa ja koko länsimainen maailma on ikääntymässä vauhdilla, mikä rajoittaa kysyntää ja talouskasvua ja siten korkotasoa. Lisäksi teknologian kehitys ja digitalisaatio sekä automaation lisääntyminen pitää hintatason ja sitä myötä myös korkojen nousua kurissa.

Alhaiset valtion- ja yrityslainojen tuotot ovat siten vielä pitkään merkittävä haaste perinteiselle sijoittajalle, joka sijoittaa niin osake- kuin korkomarkkinoilla. Matalien korkotuottojen ympäristössä sijoittajien rahavirrat ohjautuvat edelleen osakemarkkinoille sekä myös vaihtoehtoisiin sijoituskohteisiin kuten kiinteistöihin tai infrastruktuurisijoituksiin esimerkiksi aurinkoenergiaan. Myös erilaiset kassavirtaa tuottavat strukturoidut sijoitukset ovat houkutteleva vaihtoehto kassavirtaa hakevalle sijoittajalle.