Category Archives: Joukkorahoitus

Joukkorahoituksessa vastuu kohdeyhtiön valinnasta ja kokonaissalkun riskitasosta on aina sijoittajalla

Viime vuosina joukkorahoituksen suosio on kasvanut tasaista tahtia. Joukkorahoitusalustoja on noussut kuin sieniä sateella ja pankit kehittävät isolla rahalla kilvan omia välitysalustojaan – eikä syyttä. Joukkorahoitus sijoitusmuotona on helppoudessaan tehnyt yksityissijoittajille mahdolliseksi sijoittamisen sellaisiin kohteisiin ja uusiin toimialoihin, joihin heillä ei ennen ollut pääsyä. Joukkorahoituksessa sijoittajan on kuitenkin ymmärrettävä oma roolinsa ja yhtiön tilanne sijoitusmuodon sopivuutta arvioitaessa.

Alkuvaiheen yritykset ovat aina riskisijoituksia, kun liiketoiminta hakee muotoaan ja yritys lähtee uutena toimijana kasvattamaan markkinaosuuttaan tai jopa luomaan kokonaan uutta markkinaa. Sijoitukset kasvuyhtiöihin tulisikin korkean riskin takia hajauttaa useisiin kohteisiin.

Joukkorahoituksen järjestäjän ansaintamalli pohjautuu yleensä palkkioon, joka on tietty osuus järjestetyn rahoituksen summasta. Joissain tapauksissa osa palkkiosta voidaan maksaa myös kohdeyhtiön osakkeiden muodossa. Kärjistetysti järjestelypalkkio siis ohjaa joukkorahoituksen palveluntarjoajaa järjestämään mahdollisimman suuria ja useita rahoituskierroksia, jolloin toiminnassa korostuu yhtiön arvot: pyrkiikö joukkorahoituksen järjestäjä olemaan täysin neutraali kauppapaikka, vai pyrkiikö se tarjoamaan asiakkailleen sijoituskohteita, joilla on aidosti mahdollisuus kehittyä ja menestyä pidemmällä aikavälillä.

Usein sijoituskohteen analysointi ja valinta ovat siis yksinomaan sijoittajan vastuulla. Parhaassa tapauksessa sijoittajalla on itsellään asiantuntemusta ja osaamista, jonka avulla kohdeyhtiön valinta onnistuu ja hän on päässyt sijoittamaan tulevaisuuden Supercelliin. Tällöin kohdeyhtiön analyysistä ja valinnasta ei tarvitse maksaa ammattilaisille.

Pohjimmiltaan joukkorahoitus on sijoittajan ja kohdeyhtiön kohtauspaikka, jossa rahoituksen järjestäjän vastuu on minimoitu.

Varhaisen vaiheen yhtiön arviointiin liittyy kuitenkin haasteita.  Näistä merkittävin on usein saatavilla olevan datan ja informaation niukkuus. Lisäksi kasvuyrityksen kehityksen kannalta sen tiimin verkostot ovat usein tärkeässä roolissa, mutta niiden arvon määrittäminen on ainakin osittain aina arvauksen varassa.

Rahoitusta hakevien yritysten esittelyt ovat täynnä niin kutsuttuja ”hockey-stick” käyriä ja kunnianhimoisia tulevaisuuden visioita – ja niin pitää ollakin! Todellisuudessa toteutuneet tuotot jäävät usein kauas sijoitushetken ennustetusta tuotosta, mutta kunhan pelin luonteen tiedostaa voi sijoittaja päästä osaksi menestystarinaa.

Myös vastuu sijoituskohteen hinnan arvioimisesta on jälleen kerran sijoittajalla itsellään, eikä muuten loistavan mutta ylihintaisen sijoituskohteen osalta ole muuta vaihtoehtoa, kuin punnita maksaako osakkeista liikaa yhtiön erinomaisen arvonnousun toivossa vai jättäkö hyvän potentiaalin osakkeet hankkimatta.

Erilaisia yhtiöiden rahoitusrakenteita on monia, mm. yrityslainat, joukkorahoitus, pääomasijoitukset, joilla on kaikilla paikkansa yrityksen tilanteesta ja yrittäjien tarpeista riippuen. Sijoittajien on syytä punnita, minkälainen sijoitus kunkin yhtiön osalta on kyseessä, ja arvioida mahdollinen sijoitus sen mukaan. Missä vaiheessa yhtiön kehitys on? Mikä käyttötarkoitus rahoituksella on? Mikä on realistinen rahoitustarve strategian toteuttamiseksi tulevien viiden vuoden aikana? Hakeeko yhtiö rahoituksen lisäksi tukea yhtiön kehittämiseen? Pohjimmiltaan joukkorahoitusalusta on sijoittajan ja rahoitusta hakevan yhtiön välinen kohtauspaikka, jossa rahoituksen järjestäjän rooli on minimoitu.